Astma.....

Eli mä kerron nyt tässä astman vaikutuksesta meidän perhe elämään.

Meidän Siiri sairasti jo tosi pienenä paljon ja sai usean kerran astma lääkkeen yskän ja  rohinan takia, kun oli kuumeessa. Se mitä ei osattu odottaa oli se, että neiti saisi siitä pysyvän sairauden itselleen. Vasta pari vuotta sitten tuli virallinen lausunto astmasta. 

Kaikki tosiaan Siirin kanssa alko jo tosi vaikeesti. Siiri synty noin kuukautta ennen laskettua aikaa ja kokemus synnytyksetä oli oikeesti karmea. 

Synnytys tosiaan kännistettiin, koska lapsiveden määrä oli laskenut ja oli aika ottaa vauva ulos. (tää on muuten eka kerta, kun kerron synnytyksen kaikkille.)

Synnytys ei lähtenyt millään käyntiin ei edes niillä lääkkeillä. Vihdoin saatiin kalvot puhki ja lapsivesi tuli, mutta homma ei edennyt vieläkään. Supistukset ei tullut itse, joten niitä tehostettiin. Kipu oli kaamea, mutta mitään ei tapahtunut. Siiriltä alkoi sydän äänet katoilla ja tuli päätös kiireellisestä sektiosta. Mutta sekin vasta sen jälkeen, kun ihana äitini oli sanonut niille hoitajille, että nyt ei oo kaikki hyvin. 

Leikkuriin mentiin kiireellä ja sinne ei saanut kukaan tulla mukaan, koska oltiin päivystys ajan ulkopuolella. Isä kerkis paikalle juuri ennen, kun mut vietiin leikkaukseen. Sentään sen näkeminen helpotti vähä, mutta pelko siinnä kohtaa oli kova. Syntyyko vauva terveenä ja ollenkaan elossa. :.(

Kaikki siellä salissä kävi tosi nopeasti. Koska mulle oli annettu jo epiduraali useamman kerran supistus kipujen takia kävi vähän hassusti, kun lääkäri supes leikkaamaan. Mä siis tunsin kun puukko viils vatsan auki. Puudutus ei ollut tehonnut enään. 

Tosi nopeasti sain maskin naamalle ja sen jälkeen mulla ei ole muistikuvia ennen osastolle paluuta. Kamalaa se oli, mut onneks nukutu tuli nopeasti. 

Lääkäri kävi mulle seuraavana aamuna kertomassa mikä oli homman nimi ja pyyteli todella paljon anteeks. Mä olin siinnä kohtaa vaan onnelinen pienestä terveestä tytöstä.

Tässä kohtaa Siiri oli siis viellä lääkäreiden mielestä terve tyttö. 

Kaikki muuten sairaalassa meni hienosti ja vaikka Siiri oli keskonen ja sen mitoissa ei se ole koskaa ollut missä teholla tai keskoskaapissa. Ihan potra pieni siro neito se oli. Ja on edellen hyvin pieni kokoinen. :)

Siiri oli pieni ja pippurinen vauveli. <3

Ristiäisistä

Pieni on edelleen <3

Päästiin kotiin ihan normaalisti ja kaikki oli, niin kuin pitää. 

Siiri rupes jo parikuisena sairastamaan tosi paljon. Oli kuumeilua ja korvatulehduksia. Tää kierre meillä jatkui Siirin kaksvuotis ikään asti. Jatkuvaa lääkärissä ramppaamista ja lääkkeitä. Siirille oltiin jo laittamssa putket, kun yhtäkkiä se ei saanut enää korvatulehduksia.

No oltin noin vuoden suhteellisen terveinä ja odotin jo Jereä, kun ajattelin, että johan on helpompaa. 

Oltiin tulossa kaupasta, kun Siiri sanoi ettei jaksa kävellä kotiin. Ajattelin siinnä kohtaa vaan, että neiti haluaa huomiota ja että kantaisin sen. Käskin vain kävellä reippaasti autolta koti ovelle ei ole pitkä matka. Päästiin sisälle ja Siiri vain kaatui lattialle. Pelästyin valtavasti, kun sanoi ettei saa henkeä. Meillä oli Siirin vanhoja lääkkeitä ja annoin ventolineä heti, jotta helpottaisi. Vähän auttoikin, mutta pian oltiin jo huonossa kunnossa ja oli pakko soittaa ambulanssi. 

Tästä kaikki sitten vasta alkoikin.

Eka sairaalaan joutuminen

Päätty myös osastolle

Siiri oli useita kertoja sairaalassa ja meillä sitten pieni vauva lisäksi jo. Siihen se toivo helposta katosikin.
Kaiken lisäks Jere oli vaan neljä kk, kun erottiin lasten isän kanssa. Välit oli alkuun tosi tuliset, joka omalta osalta vaikeutti kaikkea. Siirin kanssa aika meni sairaalassa ja tutkimuksissa juosten ja aloin itse väsyä tosi kovin. Kaikki vauvan kanssa yö heräämiset ja Jeren pikku kuumeet ja unettomat yöt sain ihanan lisän jo muutenkin vaikeeseen arkeen. Siiri oli kyllä osa-aikasesti päiväkodissa, mutta sieltäkin usein tuli soitto ja sit oltiinkin taas sairaalassa. :(

Mun oli pakko myös aloittaa työt tosi aikasin Jere oli just sen 10kk, kun meni hoitoon. Monta kertaa hai Siirin sairaalaan keksken kaiken ja Jeren sit haki joku vaan kun kerkis omilta töiltä. Isä tai mamma yleensä.
Tätä jatku tosi pitkään ennen, kun sit saatiin lähete lastenklinikalle. Lähetteenkin vaati se et meidät yöllä siirrettiin Hyvinkäältä sinne, kun ei Siiri näyttänyt merkkejä kohtauksen ohi menemisestä. Sit alko Siirin hoito vasta lasten polilla. Tosi kauheeta vatvomista se oli. Nyt meillä on useat lääke kokeilut takana ja todella vauhdikkaat kasivuotta.
Lääkkeet on alkanut tasottamaan astmaa, mutta edelleen ollaan vaikeasti hoidettavassa vaiheessa. Yllätyksiä on välillä ja sairaalassa käyty, mutta ei läheskään, niin usein. Kontrolleja on ja niistä saa aina hyviä neuvoja ja parempaa tulevaa hoitoa.
Alkaa oma mielikin jo olla parempi, että mun lapsi saa jo elää lähes normaalia elämää.

Lievä sydänvika Siirillä todettiin puolivuotta sitten, kun sai kovan ventoline annoksen ja se aiheutti kovaa sydän kipua. Nyt ollaan kohtaus lääkkeen kanssa vähän tarkempia, että sitä ei anneta liikaa. Joka voisi aiheuttaa Siirille jotain lisää. Tämän takia vähän herkemmin lähetään sairaalaan, ettei vahingossakaan tule mitään lisää. Ventoline aiheuttaa sydämmen tykytystä jo aika pienellä määrällä ja Siirille on useasti jouduttu antaa maximi annostus. Sen takia en uskalla itse antaa, vaan mennään ennemmin valvottuihin olosuhteisiin.

Tosiaan olen toiveikas ja nyt näyttää jo paljon paremmalta. Eikä tällä sairaudella ole enään, niin iso osa meidän elämässä, vaikka mukana kulkee koko ajan ja koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Ollaan opittu paljon ja tullaan oppimaan.

Jokaista sairaala tarinaa en tässä ruvennut kirjoittaamaan, koska tämä tksti ei olisi valmis viellä viikkoihin.
 Jere sairaudeta voin jonkun pienen jutun kirjoittaa joskus. Se ei ole onneksi niin paha ja vaikutus arkeen on pieni, mutta silti ikävä.

Astma on hyvin yleinen sairaus nykyään, mutta jokainen joka sitä sairastaa tekee sen erilailla. Ja on eri asteita. Meillä se ei tule koskaa poistumaan iän myötä, mutta parempaan suuntaan on menossa. Jos Siiri olisi aikasemmin saanut apua olisi mahdollisuus paranemiseen suurempi, koska jos sen saa pienenä noin. alle kaksvuotiaana on suuri mahdollisuus, että aikuisena on täysin ilman lääkitystä.

Tässä siis pinta raapasu tähän meidän neidin astmaan. Rankkaa on ollut, mutta kaikessa on aina se hyvä puoli, vaikka siihen ei aina uskokkaan.
Tsemppiä kaikille joilla jokin asia välillä varjostaa elämää, kaikesta selviää. Elämä opettaa!
Pitäkää huoli itsestänne ja toisista. Auttakaa niitä jotka apua tarvii ja olkaa lähellä.

Ei mulla muuta.
<3:llä
 SIIRI, JERE ja IITU

Helpompi kirjotella kun on uus kone :)

Tosiaan paljon mukavempi kirjotella tekstiä, kun on kone joka toimii. Vanha kone viellä käytössä kyllä, mut blokin kirjotan tällä. Tää käyttää googlea ja tää blogi on googlen. Tää on vähän, niin ku puhelin, mut tietokone. Tosi hassu kone ainakin alkuun, mut tähän tottuu kyllä.

Mut siis meillä touhukas elämä jatkuu. Jerellä on tosi kova uhma käynnissä. Siiri ilmotettu eskariin ja näin tää meidän kevät tästä lähtee käyntiin.
Siirillä harrastukset kanssa kovassa vauhdissa ja jatkuu ennallaan. Jere alottaa temppukoulun nyt ja syksyllä sit taas jääkiekkoa luvassa.
Oma harrastukset on jäänyt kokonaan, koska työ ja lasten menot ei anna enään myöden. VPK:n yritän välillä päästä minkä töiltä kerkiän. Koulu sujuu ihan ok, tehtäviä tehdesä. :)

Toiveena mulla tosiaan on se, et saisin päivä duunin ennen ku Siiri sen eskarin alottaa, mut aika huonolta näyttää. Toiveessa kuitenkin eletään. Jos tää koulu tois lisää mahdollisuuksia. :/
Oman alan töillä, kun ei hirveesti noita aamuja ole, kun johtotehtävissä. Alkaa tässä miettimään alan vaihdosta, mutta taas opiskelua se vaatii ja tähän alan olla kyllästynyt. Opintotuella ei perhettä elätetä.!
Isompi kämppä olis kans kiva, mut nyt täytyy tyytyä tohon mikä on. Siiri koulukin on sit tossa vieressä ja kaikkea. En halua et se joutuu heti mihinkään koulun vaihto kiertoon, niin pysytään nyt tässä tai ainakin samalla alueella.

Tosi paljon on pohdittavaa ihan kaikessa. Vähän alkaa välillä turhauttaa kaikki, mut kyllä tätä jaksaa, kun on pienet apinat tukena. Mä tykkää tästä mitä meillä lasten kanssa on vaikka aina ei se helppoa olekkaan. En vaihtais päivääkään pois meidän elämästä. Tässä on ollut paljon hyvää ja pahaa, mutta tasapainossa kaikki. Aivan mahtavaa. <3

Tänään olis Siirin voikka taas. Itse hiukan kipeä, mutta ei anneta sen häiritä. Koko viikko ilta vuoroa tiedossa ja äippä huolehtii Siirin harrastukset tällä viikolla. Lauantainan kun mulla on vapaa vien Siirin luisteluun ja sit äippä ottaa ne hoitoon. Tämä äiti ottaa vähän vapaa aikaa ystävänpäivä bileiden muodossa. :) Jos siis kunnossa silloin.

Olis kiva kirjoittaa jostain tietystä aiheesta. Voisin seuraavan blogi tekstin kirjoittaa vaikka astman vaikutuksesta meidän elämään. Nyt tää oli tässä, koska töitä pitää ruveta tekemään ja sinne siis käy mun tie.
IITU <3


PS. pari kuvaa tähän loppuun.....

Elikkäs!

 Mulla on kaksi lasta Siiri ja Jere. Siiri on viisi ja Jere kaksi. Mollemat on vauhdikkaita ja reippaita.
Siiri on yleensä näistä kahdesta se rauhallisempi ja hitusen kiltimpi. On, siis Jerekin aivan mahtava pienimies, toki luonneta löytyy kyllä.
Siiri harrastaa voikkaa ja taitoluistelua ja on meidän oma jääprinsessa. Jere ei vielä harrasta mitään, mutta on kiinnostunut mopoista ja luistelusta. Tulisiko siitä, sitten kiekkoilija ja motocroskuski. ei voi tietää :)

No mut pieni esittely ja pikkusen kuvia. Tästä tää blokkaus taas alkaa :)

Jerellä on suoliston kanssa ongelmia, joten ollaan sen takia vähän oltu kipeänä, mutta siitäkin varmasti tulee lisää juttua tänne. 

Mustakin kuva vaikka ei mikää kauheen edustava :D

Siirin joulunäytöksen asuste.

Jere <3

Vähän meidän joulusta.

Käytiin loma reissulla Rovaniemillä. Ekana iltana oli pikkuset, niin väsyneitä auto matkasta.

Pappa mukana Siirin jää harkoissa.

Mun ja Jeren hömppäilyjä!

Meidän jääprinsesa <3

Jere rakastaa, myös rekkoja yli kaiken, Se haluaa aina papan mukaan rekkaan.

Tässä Siiri syksyn voikka reeneistä tulossa.

Jeren oma minimoto.

Sit vähän mun harrastusta. Mulla suurin osa kesästä kuluu, niin rakkaan harrastuksen parissa. Drag Racing is my life. Okei yksi osa sitä, joskus se oli mulle kaikki kaikessa nyt se on vain tärkeä harrastus, mut siis joo. On se mulle oikeestaa se ainut oma juttu. Lasten myötä ehkä vähän joutunut jättä osaa tästä sivuun, mut lapset, jos jonain päivänä alkaa seurata äidin jalanjälkiä ja rupee ajamaan, <3

Vaikka olin kesällä paljom pois osasin myös sen ajan minkä kotna olin viettää elämän tärkeimpien kanssa. lapset oli siis lomalla mun äidin luonna aina, kun oli pois.

 Käytiin lasten kanssa paljon retkillä ja vietettiin aikaa ihan kotona. Äiti myös toi ne viimeseen kisaan moikkaa mua.

Siirillä on vaikeahoitoinen astma ja pieni sydänvika. Se on yksi meidän arjen vaikeuttajista, mutta ollaan opittu elämän sen kanssa ja se on tosiaan meille, niin arkea jo. En anna sen lannistaa vaikka alkuun tuntui tosi vaikelta ajatukselta koko sairaus. 

Tästäkin tulette varmasti kuulemaan lisää jossain tekstissä tai jopa useamassa. 

Mutta siis tässä nopea vilkasu meidän elämään ja luvassa on lisää, jos vaan jaksatte lukea. Kirjoitusvirheitä on varmasti ja kaikkia tekstejä en edes jaksa katsoa läpi ja korjata. 

xoxoxo Iitu